If they hurt you

Kukaan ei muista Lindan ikää tarkalleen, koska Linda on ollut aina. Minä en muista elämästäni sitä aikaa, kun Lindaa ei vielä ollut. Linda on siis ollut aina minun elämässä. Me kasvettiin isoiksi yhdessä.
Linda oli itsepäinen ja vittumainen kissa, suoraan sanottuna. Se ei viihtynyt sylissä, ja jos sitä silitti liian paljon, se puri ja raapi.
Silti Linda on aina ollut paras kaveri, ja olen rakastanut sitä aina niin paljon.
Kerran Linda jo melkein lähti pois, kun se sairastui, noin kymmenen vuotta sitten. En muista lapsuudestani paljon mitään, paitsi sen, kun Linda vietiin eläinlääkäriin. Eläinlääkäri Erkki Hara sanoi, että jos se olisi tuotu pari tuntia myöhemmin, se olisi kuollut.
Linda ei tietenkään suvainnut pitää tikkejä, vaan repi ne heti kättelyssä pois, kun pääsimme lääkäriltä pois.
Linda rakasti viimeisiin päiviinsä saakka pentukissoille tarkoitettua vauvanruokaa, ja vihasi yli kaiken appelsiiniä ja muita kirpeitä hajuja.Sillä ei juurikaan ollut kavereita, paitsi muurahaiset ja harakat. Muita kissoja se vihasi. Kerran äiti toi yhden kissakokelaan kotiin, mutta Linda ryhtyi mököttämään ja lakkasi syömästä. Uusi tulokas lähti samantien pois. Linda oli kuningatar, eikä suvainnut muita<3 Niin sitä pitää.
Viimeisenä vuotena Linda vanheni, ja sen jalat tulivat heikoiksi. Silti se vaati joka päivä päästä ulos, ja itsepäisenä kattina herätti äidin vaikka keskellä yötä. Linda oli ulkokissa, ja olen iloinen, että se pääsi aina ulos kun halusi. Kesäpäivinä se saattoi lekotella koko päivän pihalla suojaisten puitten varjossa.
Linda oli puhelias kissaksi, ja se aina vastasi, kun sille sanoi jotain. Äänensävystä pystyi päättelemään, oliko se hyvällä vai huonolla tuulella.Muutenkin Linda oli jotenkin niin inhimillinen, ja täysin tasavertainen perheenjäsen siinä missä ihmisetkin. Linda sai osakseen paljon rakkautta, varsinkin äidiltä, joka ajatteli aina ensimmäiseksi Lindaa, tuota kaunista pientä valkeaa kissaa.

Tänään Linda nukkui pois. Ja osa minua lähti sen mukana.

Nyt on sit luvassa tilitystä! Ei kannata lukea, jos ei halua ärsyyntyä.
Mua ei oo pitkään aikaan vituttanut niin paljon, kuin viimeset pari päivää. Ja syy on suomalaiset ihmiset! Siis mullehan on melkein aina ollut muu maa mansikka, mut viime aikoina olen ollut tosi romanttinen Suomea kohtaan ja osaan arvostaa sitä, mitä meillä on.
Kuitenkin, toi Tallinna reissu sai mut taas näkemään punaista.
Valehtelematta joka toinen tyyppi siellä oli kännissä. Laivalla suomalaisen tunnisti jo kaukaa virolaisista/venäläisistä. Askel oli horjuvaa, silmät seisoi ja kädessä oli tietysti kaljatuoppi. Siihen päälle vielä rumat, huonosti istuvat ja parikyt vuotta vanhat vaatteet, ja ne parikyt liikakiloa, nii ahhh, esteettinen elämys oli valmis. Luulin vähän aikaa yhtä järkyttävää känniläistä mieheksi, mut tajusin vasta myöhemmin et se oliki nainen...
Ei siinä mitään, kyl minä ymmärrän suomalaista ihmistä ja on toisaalta ihan jees, ettei elämä pyöri ulkonäön ja kauneuden ympärillä. Ja että suomalaiset arvostaa toisenlaisia asioita. Mutta jos ei välitä tippaakaan ulkoisesta olemuksestaan, niin kyllä helvetti soikoon kuitenki pitäis osata käyttäytyä!
Se meno oli jotai kamalaa, mulle tuli mieleen et oon joutunu johonki eläintarhaan. Aikuiset ihmiset siellä tyyliin konttasivat ja huutelivat törkeyksiä ja muutenkin olivat jonkun 5-vuotiaan tasolla. Joo, en ole itsekään mikään absolutisti, mut ei tulis mieleenkään lähteä tuolleen sikailemaan ihmisten ilmoille ja vielä vieraaseen maahan.
Ja vituttaa myös suomalaisten alentuva suhtautuminen Viroon ja virolaisiin. Niille Viro on vaan joku surkea pikku ex-neukkumaa. Mehän ollaan rikkaita hyvin toimeentulevia suomalaisia ja kyllä viina virtaa ja ruoka maistuu, VITTU SEN KYLLÄ HUOMAA! Sit hahahhaha onpa niillä hassu kieli, ja niille hyvää siinä maassa on vaa halpa viina ja kauniit naiset, jotka nekin on tietty huoria. Koska eihän kaunis, naisellinen ja huoliteltu nainen voi olla muuta! Hyvähän se on Crocsit tai hikilenkkarit ja löysäpersefarkut jalassa huudella, itse kun on niiiiin kaunis näky että.
Sit voi jumalauta, Virossa puhutaan EESTIÄ, ei SUOMEA! Joo, satamassa ehkä ne myyjät on opetelleet suomen kieltä, koska suurin osa niiden asiakkaista on suomalaisia. Mut kun mennään ravintolaan keskustassa ja marssitaan vittu euroopan omistajina tiskille seteleitä levitellen ja tilataan makkaraperunat ja kalja, nii sit ihmetelläänki ku eihän nämä osaakaan suomea! Mitä hittoa siis??!!
Ja meno ei yhtään parantunut maissa. Suurin osa porukasta jäi tietty satamaan ryyppäämään ja hamstraamaan niitä 24-päkkejä selkä vääränä. Virolaiset sanoo tuollaisia suomalaisia turisteja poroiksi, mut musta se on aika väärä ilmaus, porot kun on suloisia otuksia niihin verrattuna. Minä en sääli enää yhtään niitä idootteja jotka joutuu ryöstetyksi, oli se sitten Tallinnassa, Pietaris tai vaikka ihan Helsingissä. Koska se on niille ihan oikein, jos siis on ollut niin vitun kännissä että ei osaa pitää tavaroistaan huolta.
Että semmosta.
Tilitin vähän. Ja en halua mitenkään yleistää, kyllähän nyt yleisesti suomalaiset osaa käyttäytyä. Mut ehkä se on siinä, kun vaihdetaan vähän vapaalle ja lähdetään jonneki reissuun. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy, sehän on selvä. Ja kun viina on halpaa, niin se yhdistelmä sit johtaa tuollaisiin tuloksiin.Ei kait siinä.
Itse voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että join koko reissun aikana YHDEN siiderin :p
Voi saaaatana mikä ilma. Hyvää keskikesää vaan ;D

Mulle iski eilen jonkun kauheen ikäkriisin. Ja siis ylipäätään, KRIISIN!
Ensinnäki, minä oon 20. Täytän tänä vuonna 21. Kun mietin itseeni joskus muutama vuosi sitten, niin parikymppiset oli aivan kamalia ikäloppuja. Ja...niinhän se on. Nämä vuodet menee niin nopeasti ja kohti kolmeakymppiä mennään.
Ja sitten tuli tietysti tämä, että mitä oikein olen saanut aikaan? Olen suunnilleen samassa pisteessä kuin 3 vuotta sitten, paitsi että olen päässyt yliopistoon ja muuttanut omilleni. Hurraa. Mutta muuten on ihan sama meininki päällä. Hirveää sekoilua etenkin yksityiselämässä, missään ei ole mitään tolkkua. Aikuistumista siis EI ole tapahtunut.
Eihän tätä tälleen voi jatkaa! En minä halua olla parikymppisenä samanlainen kuin 17-vuotiaana. Mutta niin on vaan päässyt käymään.
Toisaalta, pitäisikö tähän ikään mennessä muka ollut jo saavuttanut jotain suurta? Ja onko nyt niiin kamalaa, jos joskus käyttäytyy kuin joku teini??
Aikuisuus on niin tylsää. En halua!
Koko ajan on sellainen olo, että tämä kaikki on vaan jotain välivaihetta, ja että tulevaisuudessa alkaa "oikea elämä". Mutta minä tajusin sen, että oikea elämä on TÄSSÄ ja NYT. Ei voi odotella jotain muuta, kun sitä "muuta" ei välttämättä edes tule. Täytyy siis elää nyt, koska aika menee niin nopeasti. Ei ole oikein aikaa odottaa.
Niin, KRIISI :DDDD
Ja huomasin myös, että kun hymyilen, niin mulle tulee hirveät rypyt silmien ympärille. Ja ei, ne ei ole naururyppyjä, niitä ei ole ollut ennen. Olen siis vanha. Menen seuraavasta rahapäivästä ostamaan jotain tehokasta silmienympärysvoidetta. Ja muutenkin minä nauran ja hymyilen ihan liikaa, vois vähän rajoittaa, ja nauraa vain silloin kun siihen on oikeasti aihetta...
Huoh.
Kriisi.

Tuli vissiin vähän muutoksia suunnitelmiin!
Ensinnäkin huomasin, että mulla ON tekemistä, ja paljon. Matkailun perusopinnot pitää suorittaa kesällä, ja siihen kuuluu mm. yrityshaastattelu ja muuta kivaa.
Ja sain sitten töitä! :O RTK otti mut takaisin, ja vaikka ei nyt hirveästi nappaa,niin kyllä mä menen. En kuitenkaan viitsi kieltäytyy rahasta. Ja kunhan ei ajattele liikaa niin kyllä se siivoaminen menee, ja onneks siellä on ihan rentoa porukkaa. Eli tästä tulee näillä näkymin sittenkin kiireinen kesä, ja ihan hyvä niin.
Mulla pitää olla koko ajan jotain tekemistä niin pysyn edes jotenki skarppina.
Ja tarviin oikeasti rahaa:DD Muistan, kun mulla oli vielä pari kuukautta sitten tilillä "säästöjä" jotain 600 euroa. No, siellä on nyt jäljellä 8,30 €. Et semmosta.
Juu,ei mulla muuta, piti vaan välillä tehdä jotai muuta. Oon tehnyt koko päivän jotai Matkailun yhteiskunnalliset kytkennät-harjoitustyötä.
Kävin kattoo tänää silmälaseja mut näytin kaikissa ihan jolleki silmälasikäärmeelle tai 50 vuotiaalle. Pyh. Sama kai se miltä näytän, ku käytän niitä laseja vaan koulussa (en nää enää yhtään taululle), mut koska mun tyylihän on osa mua, nii mitä voi tehdä:DD Eli joko löydän hyvännäköiset lasit tai sit sokeudun??
Onpas ihana biisi.
Haluisin tanssimaaaaaaaan.
Viikonlopputöitä en ota, niin pääseekin ees joskus tanssimaan ;) (eikä tarvii mennä suoraan baarista töihin ja törmäillä vesisankoihin ja seiniin ja hihitellä valvontakameroille)

pus♥

No ei tosiaankaan! Voi helvetti! Ja minä vielä valitin koko viime kesän kun yhyyyyy, OLIN TÖISSÄ. Nyt olisin tosi mielelläni moppaamassa niitä apteekin lattioita ja pyyhkimässä oksennuksia baarien vessoista. Koska tämä joutilaisuus on niin paljon pahempaa. 
Esittelenpä teille tässä mun normipäivän:
klo 11.30 (noin, joskus saatan herää kuudelt aamulla,joskus iltapäivällä..): Herätys. Kooma. Aamujutut
klo 13.00 koneelle
Koneella vierähtääkin sitten mukavasti muutama tunti. VOIEI.
klo 18.45 lenkille (JOOO,oon käyny täl viikolla joka päivä lenkillä)
klo 19.30 Salkkarit/Sinkkuelämää
...ja muita ohjelmia, datailua,syömistä, kunnes...
n. klo 23.00 nuQ

 ETTÄ IHANA ELÄMÄ VAI MITÄPÄ SANOTTE :P Minuutit tuntuu tunneilta ja tunnit ikuisuuksilta. Koko ajan on sellainen olo, et odotan jotain, mut en tiedä et mitä. Iltaa? Yötä, et voi nukkua? En tosiaan tiedä. Elämä herää taas henkiin sit viikonloppusin, kun saa taas ah RYYPÄTÄ. Jee,sepä vasta mukavaa on ollutkin viime aikoina :DDD Oon tosissani ajatellut, että pakko mun on lopettaa se joka vitun ikinen perjantai-iltana tapahtuva, mutta se on vissiin mun joku perinne??!
 Miun miesasiat on ihan hujan hajan, ei sinänsä mikään yllätys, mutta milloinkahan tää show loppuu? Siis, milloin tapaan juuri sen, ketä jaksaisin katsella myös sen lauantai-illan jälkeen? Mä en halua enää deittailla (ja yhdenillanjutut on jo niin nähty, että ei kiitos enää niitäkään) koska se on ihan tosi rasittavaa enkä mä kumminkaan tykkää niistä, uskottelen vaan itselleni, koska ne ei ole se kenet oikeasti haluan.
 Ja kaiken tän lisäksi jaksan ihmetellä sitä, miten mä kuitenkin jaksan olla iloinen ja pirteä päivästä toiseen. Koska mun mielestä mulla on aika tylsä elämä, mut silti jollain tavalla nautin siitä. Ja mä en enää edes itke, tai ole surullinen, eikä mua masenna mikään. Joo saatan olla vahva ihminen, mutta silti, joskus tuntuu et liiankin vahva :S jospa mä jotenkin tukahdutan miun tunteita??? dr. phil??!!
  Mut juu,ehkä mun täytyy opetella vaan olemaan. Tekemättä mitään. Sehän se vasta rentoutumista onkin! Ja kesäkuussa mun täytyy joka tapauksessa ruveta opiskeleen, kun kerran nostan kesältä opintotukea.
Ja onneksi on todennäköisesti se Pietari heinäkuussa. Voi ihanaa. Mulla on oikeasti hirmu ikävä Venäjälle, en oo ees ollu siellä melkein puoleen vuoteen :'( Siel on niin ihanaaa voi ei, ihania ihmisiä ja miun kaikkia lempijuttuja. <123
Mut nyt, meen tekee...öö jotain?
Miulle saa soittaa, mul ei oo tekemistä! :DDDDD
♥
Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun

Joo, miks en ikinä enää kirjota tänne? No,nyt kirjotan!
Vappu meni ihan ok, olin kyllä vähän järkyttynyt kun eilen join loppujen lopuks aika vähän ja lähdettiin pois jo ennen kahta... :O Taitaa mennä silleen, et suurimmalla osalla porukasta lähtee käsistä vappuna, mulla taas normiviikonloppuina...! Mut oli ihana herätä aamulla kun oli hyvä olo ja päähänkään ei koskenut! Pitäis harrastaa useammin.
Mulla loppuu koulu 12 päivän päästä, enkä yhtään tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen. Mulla on siis lomaa sellaset vajaa 4 kk, mitähän mä kaikella silläkin ajalla teen?! Vois keksiä jotai kehittävää, muuten menee laiskotteluks ja ryyppäämiseks.Mut mikäs siinä hei :D Syksy oli kuitenki aika rankka vaikka se oli ihaninta aikaa, ja tää kevät on ollu yhtä taistelua koulujuttujen ja kaikkien muitten juttujen kanssa. Nii vois ihan vaan lomailla!
Ja joo, mulla ei oo taaskaan mitää asiaa! Ehkä meen syömään ja piirtelee mun tatuointia. Oon muuten maailman epätaiteellisin ihminen, mikään mun luonnoksista ei onnistu ja roskis on täynnä revittyjä ja rypistettyjä papereita :DDD Äsken jopa itkin kun ei taas oikein onnistunu. Hahhahah meneehän tää ilta näinkin. Ja ai niin mun täytyy ruveta ettii sopivaa järjestäjää mun ja Elsan biletyslomalle Pietaris<3
Mut ihanaa ku tulee kesä vaikka periaattees oon kesää vastaan koska oon sillon aina jotenki onneton!! Oikeesti, kesä masentaa mua aina niin paljon. Vielä ei oo tullu sellasii fiiliksiä, toivottavasti ei tuukaan.
Juuumoi.

Aattelin kirjoittaa tänne jotain tuntemuksia nyt viimeisenä päivänä!
Vähän haikeaa, mutta toisaalta oon tosi innoissani. Eikä se ole ku 3.5 kuukautta, no big deal.
Mutta ah ja voih, tänään on hieno päivä. Ois hienompi ilman krapulaa, mutta sille nyt ei voi mitään.
Alku tulee varmaan olemaan hankalaa niinkuin kaikissa asioissa, mutta eiköhän se siitä vähitellen. En voisi kuvitella että en viihtyisi siellä. Tai mistä sitä tietää. Mutta tuntuu ainakin siltä.Saan kuitenkin lähteä kavereiden kanssa siihen maahan, josta on tullut mulle todella tärkeä näiden vuosien mittaan. Musta oli ihana kun yksi tuttu tuli eilen sanomaan että "ime itseesi sitä elämää ja kulttuuria ja kaikkea ja tuo sitä sitten minulle" Sen teen!
Jep,ei kai tässä muuta, en jaksa tarinoida mitään hirmu juttuja.
Soitellaan ja lähetellään pieniä paketteja!! XD
Postailen sit seuraavan kerran joskus kunhan saan netin käyttöön.
Ei kait tässä muuta ku et ПОКА!!

No niin, muutin siis lauantaina takas Kuopioon. Kiva juttu, mutta toisaalta jotenkin...en tiiä mitä. Oli kyllä aika haikeeta jättää se kämppä,olihan se mun ensimmäinen oma asunto:D Ja muutenkin, ehkä jotenkin tylsää olla taas kotona.
Eka opiskeluvuosi meni tosi nopeasti, en voi ees tajuta sitä! Ja se oli kyllä ikimuistoinen vuosi, kaikin tavoin! Sain monta uutta kaveria, kaksi uutta ystävää jotka kuuluvat parhaimpiin, ja paaaaljon uusia kokemuksia. Nyt tiedän et pärjään yksin missä vaan! Ja oon kai valinnut oikean alan, en ole katunut kertaakaan.
Mä muutan sitten takas Jyväskylään vasta tammikuussa, kieliharjoittelun jälkeen. Sinne on pitkä aika, ja mulle varmaan tulee kesällä niin ikävä että meen käymään siellä.
Mut joo, kiva levätä välillä ja heittää koulukirjat helvettiin, vaikka ei se kyllä ihan niin mene, jos mä haluan osata jotain syksyllä niin mun pitää kai vähän opiskella kesälläkin.
Et sellasta. Ah, ihanat euroviisut oli! Jotenkin mä aavistin voittajan ;)
Nyt mä mietin miten saan ladattua musiikkia koneelta kännykkään. Muistikortti pitäis vissiin työntää johonkin kohtaa koneeseen, mut kaikki aukot mun koneessa on liian isoja :( Kuuntelen kai sit vaan radiota.
Hei,mä haluan baariin. Tiedän kyllä et oon ollut ihan tarpeeksi siellä mut haluan silti. Mut nyt on vasta maanantai?
Mä en voi tajuta, että lakkiaisista on jo VUOSI. Musta tuntuu kuin ne ois ollut vaikka viime viikolla. Mä muistan kaiken niin selvästi siitä päivästä,ei siitä voi olla niin kauaa! Kamalaa. Mä en halua enää hukata yhtään aikaa,minkään asian suhteen! Mun täytyy vissiin siis toimia, kun vaan tietäis miten :/